Luin netistä, että...

Millaisia haasteita internetin vakiintuminen ensisijaiseksi tiedonlähteeksi on tuonut mukanaan? Mitä tutkiva nettilukeminen tarkoittaa ja miten tämän taidon kehittymistä voitaisiin tukea?

Monet jokapäiväiset asiat ovat vaihtuneet digitaaliseen muotoon ja siirtyneet internettiin. Lukemisen kohdalla tämä muutos on ollut harvinaisen selkeä. Niin lehtiartikkelit, kirjat kuin viranomaispäätöksetkin luetaan yhä useammin painetun paperin sijaan eri kokoisilta näytöiltä. Lisäksi sosiaalisen median nousu on tuonut elämiimme myös kokonaan uudenlaista tekstisisältöä.

Netistä löytyvien tekstilajien kirjo on nykyisin hyvin laaja, ja lukemisen tavoitteet vaihtelevat. Usein haemme netistä viihdettä tai luemme sosiaalisen median päivityksiä pitääksemme itsemme kartalla muiden kuulumisista. Internetistä on kuitenkin tullut myös ensisijainen työkalu silloin, kun haluamme löytää vastauksen johonkin meitä vaivaavaan kysymykseen.

Yksinkertaisiin, rajattuihin kysymyksiin (esim. ”Mistä Huuhkajat ovat saaneet lempinimensä?”, ”Milloin Yhdysvalloissa järjestetään seuraavan kerran kongressivaalit?”) saamme yleensä hetkessä yksiselitteisen vastauksen. Monimutkaisempien ja laajempien kysymysten kohdalla (esim. ”Mistä Yhdysvaltain vaalilakeja koskevissa kiistoissa on kyse ja millaisia vaikutuksia suunnitelluilla uudistuksilla olisi?”) vaaditaan sen sijaan enemmän työtä ja useita eri lähteitä. Tällaisissa tilanteissa voidaan puhua tutkivasta nettilukemisesta.

Akatemiatutkija Carita Kiili Tampereen yliopistosta on erityisen kiinnostunut nimenomaan tutkivasta nettilukemisesta ja internetistä oppimisen välineenä. Hän korostaa, että tutkivassa nettilukemisessa on kyse monivaiheisesta, syklisestä prosessista, jossa vaaditaan erilaisia osataitoja.

Kaikki alkaa kysymyksen – tai kysymysten – muodostamisesta. Tämän jälkeen lähdetään hakemaan tietoa ja pyritään valitsemaan hakutulosten joukosta hyödyllisiä ja luotettavia lähteitä. Lopuksi kertynyttä tietoa on osattava arvioida kriittisesti ja eri lähteistä saadut näkökulmat on sovitettava yhteen kokonaiskuvan saamiseksi. Kiili kuvaa tämän eri näkökulmien yhteensovittamisen olevan oppimisen kannalta erityisen keskeistä.

Mutta kyllähän kaikki osaa googlata?

Edellä kuvattu prosessi ei välttämättä tunnu näin internetin aikakaudella erityisen haastavalta. Tiedonhaun näennäinen yksinkertaisuus voi kuitenkin olla myös petollista. Kiili uskoo, että moni meistä yliarvioi omia taitojaan tiedonhakijana ja kriittisenä lukijana.

”Monet ajattelevat, että ’olen tosi hyvä tiedonhakija ja osaan’. Se illuusio tulee helposti, koska ainahan Google antaa meille jotain.”

Todelliset taidot tulevat kuitenkin Kiilin mukaan esiin vasta silloin, kun on mentävä Google-haun ensimmäisiä tuloksia syvemmälle, haastettava hakutuloksissa esitettyjä näkemyksiä ja löydettävä uudenlaisia näkökulmia.

Myös viime vuonna julkaistu Suomalaisten mediataidot -tutkimus näyttäisi tukevan ajatusta siitä, että luotamme erityisen vahvasti omaan kriittiseen lukutaitoomme. Tutkimuksessa havaittiin, että suomalaiset arvioivat omat kykynsä median sisällön ja luotettavuuden arviointiin huomattavasti paremmiksi kuin muiden suomalaisten.

Itseluottamus on toki sinänsä positiivinen asia. Vahva usko siihen, että tarvetta mediataitojen ja lähdekritiikin kehittämiseen olisi lähinnä muilla kuin itsellä, ei kuitenkaan välttämättä ole paras lähtökohta nettilukemiseen.

Nuorten taidot vaihtelevat

Mutta millä tasolla suomalaisten nettilukemisen taidot sitten ovat? Kiili kertoo, että valitettavasti aiheesta on tässä vaiheessa vain rajallisesti tutkimustietoa tarjolla. Laajoja, nettilukutaitoa kansallisella tasolla tarkastelevia tutkimuksia ei vielä ole.

CRITICAL-tutkimushanke pyrkii paikkaamaan tätä puutetta. Hankkeen myötä tullaan saamaan lisää tietoa esimerkiksi siitä, onko kriittisessä nettilukutaidossa havaittavissa eroja eri alueilla asuvien nuorten välillä ja onko perheen sosioekonomisella asemalla vaikutusta.

Jotain tiedetään silti jo nyt. Yksittäisten, kuudesluokkalaisilla ja lukiolaisilla tehtyjen tutkimusten perusteella vaikuttaisi siltä, että nuorten nettilukutaitojen taso vaihtelee hyvin paljon.

Kuudesluokkaisia tutkittaessa havattiin, että oppilaiden välillä oli suuria eroja lähdekritiikissä. Jotkut osasisivat jo varsin mallikkaasti kyseenalaistaa kaupallisesta, mainosmaisesta lähteestä tulevaa tietoa, toiset taas luottivat siihen aivan yhtälailla kuin riippumattomaan tutkimusperustaiseen tietoon. Lukiolaisilla taas näkyi eroja siinä, kuinka hyvin he osasivat perustella lähteen luotettavuutta.

Koululaisten osaamista mittaavien PISA-tutkimusten perinteisissä luetunymmärtämisen tehtävissä on Suomessa havaittu sukupuolieroja. Tyttöjen lukutaito vaikuttaisi olevan keskimäärin paremmalla tolalla kuin poikien. Tutkivan nettilukemisen osataitojen kohdalla tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisempia.

Kiilin mukaan taannoisessa kuudesluokkalaisilla tehdyssä tutkimuksessa tytöt suoriutuivat keskimäärin poikia paremmin nettilukutehtävästä. On kuitenkin mahdollista, että tätä eroa selittävät ainakin osin muut kuin varsinaisiin nettilukutaitoihin liittyvät tekijät. Kyseisessä tutkimuksessa taitoja näet arvioitiin tehtävällä, joka vaati paljon kirjoittamista.

”Tuoreessa tutkimuksessamme oppilaat arvioivat luotettavuutta monivalintatehtävien avulla”, Kiili kertoo. ”Alustavien tulosten mukaan tytöt ja pojat pärjäsivät aika lailla yhtä hyvin.”

Myöskään lukiolaisilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa nuorten täytyi tulkita YouTube-videoita, ei havaittu systemaattisia sukupuolieroja. Tämän tutkimuksen kohdalla on toki hyvä muistaa, etteivät luokiolaiset edusta koko ikäluokkaa.

Joka tapauksessa Kiili pitää mahdollisena, että ristiriitaiset havainnot kertovat siitä, kuinka yleisluontoisemmat tekijät, kuten kirjoitustaidot ja motivaatio, voivat vaikuttaa tutkimustuloksiin. Tämän tyyppisistä tutkimushavainnoista voi olla laajempaakin hyötyä lukutaitojen ja ylipäänsä oppimisen tukemisessa myös internetin ulkopuolella.

”On kiinnostavaa nähdä, että pystymmekö kehittämään erilaisia tehtävätyyppejä tai opetustapoja, jotka innostaisivat erilaisia oppijoita harjoittamaan taitojaan.”, Kiili pohtii.

Hän painottaa ylipäänsä nettilukemisen ja perinteisen lukemisen tukevan toisiaan ja pitää niiden vastakkainasettelua turhana. Erilaiset lukemisen tavat ja oppimisympäristöt täydentävät toisiaan. Internet mahdollistaa oppimisympäristönä asioita, joita ei voida perinteisillä oppikirjoilla ja tehtävämonisteilla toteuttaa. Toisaalta joidenkin tutkivan nettilukemisen osataitojen harjoittelu voi tapahtua tehokkaammin perinteisillä työvälineillä sen sijaan, että hypättäisiin heti kylmiltään internetin ärsyketulvan keskelle.

”Silloin voi keskittyä juuri tietyn taidon harjoitteluun ilman, että siinä on kaikki mahdolliset maailmat auki samaan aikaan.”

Oppia etsiväkoulusta

Kiili on tällä hetkellä mukana useammassakin tutkimushankkeessa, jossa kehitetään uusia opetusmenetelmiä kriittisen nettilukutaidon harjoittamiseen. Eräs näistä on kuudesluokkalaisille suunnattu Funky Facts -”etsiväkoulu”, jonka materiaaleja kehitetään parhaillaan.

Opetusmateriaaliin kuuluu lyhyitä etsiväteemaisia videoita, joissa kaksi etsivää opettavat kriittisen lukemisen osa-alueita, kuten asiantuntijuuden, evidenssin ja tarkoitusperien arviointia. Jokainen oppitunti aloitetaan videolla ja tämän jälkeen tehdään videon teeman mukaisia harjoitteita. Hankkeessa panostetaan oppilaiden motivoimiseen: videoissa esiintyvät oikeat näyttelijät ja mukana on myös pelillisiä elementtejä ja tarinallisuutta.

Menetelmän hyödyllisyyttä tullaan arvioimaan interventiotutkimuksella, jossa verrataan toisiinsa kolmea eri ryhmää. Yksi ryhmä käy Funky Facts -etsiväkoulun, toinen käy läpi saman opetuksen opettajajohtoisesti ja kolmas ryhmää saa vain tavanomaista kouluopetusta.

Tarkoituksena on kartoittaa etsiväkoulun hyödyllisyyden lisäksi myös sitä, onko erilaisten oppijoiden välillä eroja siinä, mikä opetustapa toimii parhaiten. Kiili toivoo, että etsiväkoulusta olisi hyötyä erityisesti sellaisille oppilaille, jotka eivät välttämättä ole kovin innostuneita lukemisesta.

Tulevaisuudessa olisikin tärkeää löytää monipuolisesti erilaisia keinoja tutkivan nettilukutaidon ja kriittisen lukutaidon tukemiseen erilaisilla oppijoilla. Internet on tuonut käyttöömme historiallisen laajan kirjon hyödyllisiä tietolähteitä, mutta se on samalla luonut myös ennennäkemättömän tehokkaan väylän virheellisen tiedon leviämiselle. Näyttää vieläpä siltä, että virheellinen tieto leviää sosiaalisessa mediassa nopeammin kuin tutkittu tieto.

Virheelliseen tietoon luottaminen voi pahimmillaan johtaa vakaviin riskitilanteisiin niin yksilöiden elämässä (esim. virhearviointeihin omaa taloutta tai terveyttä koskevia päätöksiä tehdessä) kuin yhteiskunnan tasollakin (esim. vaalihäirinnän muodossa).  Kiili uskoo vahvasti, että opetuksella on keskeinen rooli tämän kaltaisten virheellisen tiedon leviämiseen liittyvien ongelmien torjunnassa.

”Mediakasvatus ja kriittisen lukutaidon tukeminen ovat niitä tärkeimpiä asioita, millä voimme taistella näitä lieveilmiöitä vastaan.”

Korjattu 25.9.2021: Muutettu virke “Jotkut osasisivat jo varsin mallikkaasti kyseenalaistaa epäluotettavista lähteistä tulevaa tietoa, toiset taas luottivat siihen aivan yhtälailla kuin riippumattomaan tutkimusperustaiseen tietoon.” muotoon “Jotkut osasisivat jo varsin mallikkaasti kyseenalaistaa kaupallisesta, mainosmaisesta lähteestä tulevaa tietoa, toiset taas luottivat siihen aivan yhtälailla kuin riippumattomaan tutkimusperustaiseen tietoon.”

Lähteet

CRITICAL-konsortio. CRITICAL-hanke: Tavoitteena digiajan kriittinen lukija. https://educritical.fi/

Hämäläinen, E. K., Kiili, C., Räikkönen, E., & Marttunen, M. (2021). Students' abilities to evaluate the credibility of online texts: The role of internet‐specific epistemic justifications. Journal of Computer Assisted Learning, 1–14. https://doi.org/10.1111/jcal.12580

Kanniainen, L., Kiili, C., Tolvanen, A., Aro, M., & Leppänen, P. H. (2019). Literacy skills and online research and comprehension: struggling readers face difficulties online. Reading and Writing, 32(9), 2201–2222. https://doi.org/10.1007/s11145-019-09944-9

Kiili, C., Leu, D. J., Marttunen, M., Hautala, J., & Leppänen, P. H. (2018). Exploring early adolescents’ evaluation of academic and commercial online resources related to health. Reading and Writing, 31(3), 533–557. https://doi.org/10.1007/s11145-017-9797-2

Kiili, C., Smith, B. E., Räikkönen, E., & Marttunen, M. (2021). Students’ Interpretations of a Persuasive Multimodal Video About Vaccines. Journal of Literacy Research, 53(2), 196–218. https://doi.org/10.1177/1086296X211009296

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (30.6.2021). Opintomenestys ja sukupuoli. https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/koulutus-ja-kasvatus/opintomenestys-ja-sukupuoli

Uutismedian liitto. (11.2.2020). Suomalaiset arvioivat omat mediataitonsa selkeästi paremmiksi kuin muiden. https://www.uutismediat.fi/ajankohtaista/suomalaiset-arvioivat-omat-mediataitonsa-selkeasti-paremmiksi-kuin-muiden/

Vosoughi, S., Roy, D., & Aral, S. (2018). The spread of true and false news online. Science, 359(6380), 1146–1151. https://doi.org/10.1126/science.aap9559