Ovatko nuorten poliittiset näkemykset ikkuna tulevaisuuteen?
Tutkimusten perusteella nuorten poliittiset kannat poikkeavat vanhemmista sukupolvista. Voidaanko tämän päivän nuorten mielipiteistä päätellä, miltä Suomen politiikka näyttää parin vuosikymmenen päästä?
Aina välillä uutisvirtaan ilmaantuu jokin tutkimus, jossa on havaittu nuorten, alle 30-vuotiaiden, poliittisten mielipiteiden eroavan vanhempien ikäpolvien näkemyksistä.
Nuoret vaikuttavat esimerkiksi olevan keskimäärin motivoituneempia ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tähän viittaa sekin, että viimeisimmässä eduskuntavaalitutkimuksessa nuoret nostivat ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset kaikkein tärkeimmäksi teemaksi huomattavasti useammin kuin vanhempien ikäryhmien edustajat. Samanlainen ero näkyi myös koulutukseen liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi nuorten parista löytyy kyselyiden perusteella enemmän kannatusta EU:lle, translain uudistamiselle, turkistarhauksesta luopumiselle ja kannabiksen dekriminalisoinnille.
Suomen puoluekenttäkin näyttäisi erilaiselta, jos puolueiden kannatus olisi yksinomaan nuorten varassa. Puolueista suurinta suosiota nuorten keskuudessa vaikuttaisivat nauttivan kokoomus, perussuomalaiset ja vihreät. Nykyisen pääministeripuolue SDP:n kannatus taas on nuorten parissa paljon vähäisempää kuin vanhempien ikäryhmien. Myös keskustan suosio nuorten parissa on useimmiten jäänyt matalaksi.
Mutta kuinka paljon näihin tuloksiin voi lopulta luottaa? Julkisuudessa on jo pitkään puhuttu siitä, kuinka nuorten kiinnostus puoluepolitiikkaa kohtaan on hiipunut. Jos vaaleissa äänestää ja kyselyihin vastaa lähinnä pieni, politiikasta ylikierroksilla käyvien ihmisten joukko, eivät tulokset luultavasti kerro koko tarinaa. Voisiko tämä riski olla nuorten kohdalla erityisen suuri?
Entä missä määrin poliittisten kantojen voi olettaa pysyvän samoina vuosikymmenestä toiseen, toimivatko nuorten näkemyksiä mittaavat tutkimukset ikkunana tulevaisuuden politiikkaan?
Kuka jaksaa vastata kyselyihin tai äänestää vaaleissa?
Politiikan tutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta toteaa, että käytännössä kaikkiin yhteiskunnallisia aiheita mittaaviin kyselyihin liittyy valikoitumisen ongelmaa. Kyselyihin osallistuvat todennäköisemmin sellaiset ihmiset, jotka ovat keskimääräistä kiinnostuneempia yhteiskunnallisista asioista. Hänen mukaansa mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tämä ongelma olisi jollain tapaa erityisen suuri nuorten kohdalla.
”Luultavasti se koskee aika lailla samalla tavalla kaikkia ikäryhmiä.”
Borg pitää kuitenkin mahdollisena, että nuorten kohdalla esimerkiksi koulutustasoon liittyvä eriytyminen kyselyihin vastaamisessa voi olla keskimääräistä vahvempaa. Korkeakouluissa opiskelevat tai korkeakoulututkinnon jo suorittaneet nuoret ovat keskimäärin kiinnostuneempia vastaamaan kyselytutkimuksiin kuin vähemmän kouluttautuneet nuoret.
Eikä eriytyminen toki rajoitu vain kyselyihin vastaamiseen. Osa nuorista vaikuttaa ylipäänsä aktiivisesti monin eri tavoin. Vastaavasti iso joukko nuorista ei osallistu politiikkaan sen enempää perinteisten kun uudempienkaan kanavien kautta.
Borg korostaakin, ettei tutkimus tue julkisuudessa toisinaan esiintyvää ajatusta siitä, että iso osuus perinteisestä puolue- ja vaalidemokratiasta piittaamattomista nuorista pyrkisi aktiivisesti vaikuttamaan esimerkiksi sosiaalisen median kautta.
”Tutkimukset osoittavat, että se osa nuorista, jotka osallistuu aktiivisesti politiikkaan muilla kuin perinteisillä tavoilla on kuitenkin aika pieni”, Borg toteaa. ”Ja siitäkin porukasta he, jotka todella ovat aktiiveja somen puolella, ovat yleensä aktiiveja myös puolue- ja vaalidemokratian puolella.”
Poliittinen osallistuminen näyttäisi siis kasautuvan.
Myös demarinuorten puheenjohtaja Pinja Perholehto on havainnut saman ilmiön.
”Nuorten keskuudessa näkyy edelleen tosi vahvasti jako sosioekonomisen taustan suhteen”, hän kuvaa. ”Esimerkiksi koulutustausta tai tulotaso vaikuttaa hirveän selvästi siihen, että lähteekö edes näihin uudemman tyyppisiin vaikuttamisen muotoihin mukaan.”
Perholehto uskoo, että tilannetta voitaisiin parantaa tehostamalla tiedonvälitystä. Hän kertoo, että muissa Pohjoismaissa oppilaitokset ovat huomattavasti valmiimpia ottamaan poliittiisia nuorisojärjestöjä ja kansalaisjärjestöä vierailuille, jotta järjestöt pääsevät esittelemään toimintaansa nuorille. Tämä ei ole Perholehdon mukaan johtanut paikallisten koulujärjestelmien politisoitumiseen. Hän pitää Suomen nykyistä mallia ongelmallisena, koska nuoret saavat koulutusvalinnoistaan riippuen eri määrän tietoa yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta.
Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Heidi Hanhela on samoilla linjoilla.
”Olen huomannut, että on hirveän vaikea päästä kertomaan esimerkiksi yläasteille ja lukioihin meidän toiminnasta”, hän kertoo.
Tämä on Hanhelan mielestä sääli, sillä järjestöjen päästäminen kouluihin olisi hänestä tehokas tapa panostaa demokratiakasvatukseen. Myös nuoret, jotka eivät oma-aloitteisesti hakeudu poliitiikan pariin vapaa-ajallaan, saisivat ensikosketuksen poliittiseen toimintaan.
Nuoruuden haihattelua vai ikkuna tulevaisuuteen?
Kuten edellä mainittiin, vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksessa nuoret nostivat muita ikäryhmiä useammin tärkeimmäksi teemaksi joko ympäristöön ja ilmastonmuutokseen tai koulutukseen liittyvät kysymykset. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ikäryhmien väliset erot mukailevat ainakin jossain määrin eroja elämäntilanteessa.
Erityisen selvästi tämä näkyy koulutuksen ja vanhustenhoidon kohdalla. Neljännes nuorista mainitsi koulutuksen tärkeimpänä asiakysymyksenä, mutta vain kuusi prosenttia yli 65-vuotiaista ajatteli samoin. Vastaavasti 24 prosenttia yli 65-vuotiaista piti vanhustenhoitoa kaikkein tärkeimpänä teemana, kun taas nuorista tämän aiheen valitsi tärkeimmäksi vain kaksi prosenttia.
Voisiko olla, että nuorten näkemyksiä mittaavat tutkimukset eivät kerrokaan siitä, mihin suuntaan Suomen politiikka tulee tulevaisuudessa menemään, vaan keski-ikäisten mielipiteet ennustavat sitä, miten nuorten ajattelu tulee muuttumaan elämäntilanteen muuttuessa?
Borgin mukaan on selvää, että elämäntilanteemme vaikuttavat poliittisiin näkemyksiimme. Hän kuitenkin uskoo, ettei suurin osa ihmisistä ajattele näitä kysymyksiä niin mustavalkoisesti kuin kyselytuloksista voisi tulkita.
”Varmasti suurin osa ihmisistä ymmärtää sen, että tämä homma on kokonaisuus ja tässä pitää viedä kaikkia sektoreita kohtuullisesti eteenpäin.”
Esimerkiksi edellä kuvatussa tutkimuksessa vastaajien täytyi nimenomaan valita teema, jota he pitivät kaikkein tärkeimpänä. Tällainen valintatilanne on tietysti melko luonnoton. Todellisessa elämässä monet luultavasti välittävät sekä vanhustenhoidosta että koulutuksesta, vaikka jompikumpi tuntuisikin tärkeämmältä.
Laajoille vastaajajoukoille teetetyissä kyselyissä keskitytään käytännön syistä yleensä rajattuun joukkoon asiakysymyksiä ja vastaajat valitsevat usein vastauksensa valmiiden vaihtoehtojen joukosta. Ikäryhmien välillä on kyllä eroja, mutta kyselyt voivat saada ne näyttämää todellisuutta jyrkemmiltä. (Yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimukseen liittyviä haasteita käsiteltiin tarkemmin tässä Virhemarginaalin aiemmassa jutussa.)
Hanhela uskoo, että elämäntilanteen merkitys voi näkyä joissain kysymyksissä erityisen selvästi. Hän mainitsee yhtenä esimerkkinä verotukseen ja toimeentuloon liittyvät mielipiteet.
”Opiskelijana näkökulmat saattavat olla vasemmistolaisempia, mutta sitten työelämässä, kun alkaa itse saada palkkaa ja enemmän maksaa veroja, saattaa liikkua oikealle.”
Myös Perholehto korostaa elämäntilanteen vaikutusta ja uskoo tämän voivan osaltaan selittää myös puolueiden välisiä eroja nuorisokannatuksessa. Näkökulma on tosin hieman erilainen kuin Hanhelalla.
”Esimerkiksi meillä sosiaalidemokraateissa puhutaan aika perinteisistä aiheista – vaikkapa terveyspalveluista, sotesta ja toimeentulosta. Ne on ehkä kysymyksiä, jotka ei aina herätä niin paljon intohimoja vielä nuorempana.”
Toisaalta on myös kysymyksiä, joiden kohdalla tämän päivän nuorten ei ehkä kannata odottaa tekevän täyskäännöstä vaikka heidän elämäntilanteensa muuttuisivatkin iän myötä.
”On vaikea nähdä, että esimerkiksi tämä ilmastokysymys putoaisi muutamassa vuodessa vain yhtäkkiä taka-alalle”, Borg pohtii.
Myös nuorisojärjestöjen edustajat uskovat, että ilmastonmuutokseen liittyvien asenteiden kohdalla on kyse perusteellisemmasta muutoksesta. Toisena vastaavanlaisena teemana he mainitsevat Euroopan unioniin ja ylipäänsä kansainvälisyyteen liittyvät asenteet. Sekä Perholehto että Hanhela huomauttavat, ettei nykypäivän nuorilla edes ole muistikuvia ajasta ennen Suomen EU-jäsenyyttä.
”Ylipäänsä suhtaudutaan ehkä maailmaan ja valtioiden fyysisiin rajoihin eri tavoilla kuin vanhemmat ikäluokat”, Perholehto arvioi.
Näiden teemojen lisäksi Hanhela mainitsee vielä perinteiselle arvoliberaali-arvokonservatiivi janalle sijoittuvat kysymykset. Näihin kuuluvat muun muassa tämän jutun alussakin mainitut sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja kannabiksen dekriminalisointi.
Usein samat teemat jakavat mielipiteitä myös puolueiden sisällä. Hanhelan mukaan sukupolvien välinen kuilu voi olla esimerkiksi päihdepolitiikassa jopa puoluetaustaa oleellisempi jakolinja.
”On monia asioita, missä tuntuu, että minulla on enemmän yhteistä muiden poliittisten nuorisojärjestöjen tyyppien kanssa, jotka on poliittisella kentällä ihan eri puolella, kuin oman puolueen vanhempien sukupolvien edustajien kanssa.”
Ikä ei toki ole ainoa merkityksellinen jakolinja. Perholehto muistuttaa, että esimerkiksi kotipaikkakunnalla voi olla huomattava vaikutus. Hänen mukaansa suurimpien kaupunkien nuorten ja maakuntien nuorten näkökulmat eroavat keskimäärin toisistaan aika paljon. Tämä kuilu voi tulevaisuudessa kasvaa entisestään.
”Kun väestö pakkaantuu kokoajan Uudellemaalle ja Etelä-Suomeen, niin voisin kuvitella, että alueiden sisäiset erot ikään kuin kapenee, että maakunnissa ollaan läpi ikäluokkien enemmän samaa mieltä, ja sitten sama kaupungeissa.”
Myös Borg alleviivaa alueellisten erojen oleellisuutta.
”Jos helsinkiläisnuori muuttaa Kainuuseen, niin veikkaan, että siellä alkaa aluepolitiikka kiinnostamaan alle viidessä vuodessa”, hän naurahtaa.
Nuorisoidoleita ja eläkeläiskerhoja
Perustuvatko puolueiden väliset erot nuorisokannatuksessa yksinkertaisesti siihen, missä määrin eri puolueet pitävät esillä nimenomaan nuoria kiinnostavia teemoja?
Borg toteaa, että nuorisokannatusta – tai sen puutetta – pitäisi aina tarkastella puoluekohtaisesti. Esimerkiksi vihreät ja perussuomalaiset puhuttelivat molemmat viime eduskuntavaalien alla nuoria teemoillaan, vaikkakin hyvin erilaisista näkökulmista.
Kokoomuksen tapauksessa perhetaustalla voi puolestaan olla suurempi merkitys kuin vihreiden tai perussuomalaisten kohdalla. Nuoret, jotka äänestävät kokoomusta tulevat keskimääräistä useammin perheistä, jotka ovat lähellä elinkeinoelämää tai korkeammissa yhteiskunnallisissa asemissa. Äänestäminen voidaan myös kokea ikään kuin velvollisuutena.
”Mutta ei sieltäkään niitä teemoja puutu,” Borgin lisää. ”Kokoomushan profiloituu nimenomaan näissä elinkeinoelämän asioissa ja talousasioissa.”
Sosiaalidemokraattien ja keskustan haasteena taas on Borgin mukaan ollut muun muassa se, että puolueiden toiminta on pohjannut aktiiviseen ja lukumäärältään suureen jäsenistöön. Parhaimmillaan, 1950–70-luvuilla, jäsenmääriä mitattiin sadoissatuhansissa. Nykyisin moni kuitenkin vierastaa minkään puolueen jäseneksi liittymistä.
”Siis meillähän on vain prosentista kahteen nuoremmissa ikäluokissa nämä osuudet, että kuinka moni on jonkin puolueen jäsen.”
Monet sosiaalidemokraattien ja keskusten paikallisyhdistykset ovatkin tänä päivänä eläkeläisvaltaisia. Tämä näkyy väistämättä puolueiden imagossa. Borg arvioi, että jäsenistön uudistumiseen voi näiden puolueiden kohdalla mennä vielä 10–20 vuotta. Hän kuitenkin korostaa, että nuoremman polven poliitikkojen nousu molempien puolueiden johtoon on jo osaltaan muuttanut ihmisten mielikuvia.
Perholehtokin myöntää, että sosiaalidemokraattien pitkä historia ja nykyinen ikärakenne tuovat omia haasteitaan. Hän kuitenkin painottaa myös viestintään liittyviä piirteitä.
”Suomessakin puhutaan aika paljon populismista”, hän pohtii. ”Jos kykenee antamaan monimutkaisiin kysymyksiin ja vaikeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja – ottamatta kantaa siihen, että ovatko ne aidosti toimivia tai realistisia – niin totta kai silloin on helpompi vedota ihmisiin.”
Toisaalta sosiaalidemokraateilla ja muilla vanhoilla puolueilla olisi Perholehdon mielestä parantamisen varaa siinä, miten ne hyödyntävät sosiaalista mediaa viestinnässään. Lisäksi vanhoilla puolueilla on hänen mukaansa taipumus sortua muistelemaan liiaksi menneitä saavutuksiaan ja historiallista työtään hyvinvointivaltion hyväksi.
”En usko, että eteenkään nuoria kauheasti kiinnostaa se, että mitä ollaan tehty, vaan se, että mihin me ollaan menossa ja mitä nyt halutaan tehdä.”
Sosiaalidemokraateissa havahduttiin tähän ongelmaan joitain vuosia sitten, ja puolue on pyrkinyt kehittämään tätä puolta viestinnässään.
Oman puolueensa kokoomuksen nuorisokannatuksen syitä pohtiessaan Hanhela mainitsee puolueen selkeän talouslinjan.
”Kokoomus on tavallaan siinä mielessä omassa asemassaan, että se on ainoa selvästi talousoikeistolainen puolue,” Hanhela arvioi. ”Muilla puolueilla, jotka ovat talouspolitiikassa lähempänä oikeaa laitaa – kuten perussuomalaiset, kristillisdemokraatit tai RKP – ei ole yhtä selkeätä talouslinjaa.”
Talouspoliittisia kysymyksiä ei usein ajatella nuoria villitsevänä teemana. Hanhela kuitenkin kertoo, että kokoomusnuorissa tapaa usein yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria, jotka ovat aidosti huolestuneita esimerkiksi valtion velkaantumisesta. Lisäksi hän korostaa, että usein puoluevalinta perustuu useampaan kuin yhteen tekijään.
”Jos nuori on vaikka kiinnostunut ilmastotoimista, niin siinä on aika monta vaihtoehtoa, koska moni puolue kuitenkin nostaa niitä asioita esille. Ja sitten pitää miettiä muita erottavia tekijöitä.”
Uusia tekemisen tapoja
Sekä Perholehto että Hanhela päätyvät pohtimaan myös retoriikkaa ja ylipäänsä politiikan tekemisen tapoja. Perholehto on huolissaan siitä, miten sosiaalinen media vaikuttaa julkisen keskustelun laatuun. Twitterin kaltaisten alustojen varjopuolena on, ettei asiallisen neutraalilla linjalla yleensä saa näkyvyyttä. Tämä ajaa politiikkoja nokitteluun, mikä voi osaltaan etäännyttää nuoria politiikasta.
”Luulen, että ainakin osa nuorista näkee politiikan jotenkin luotaantyöntävänä sen takia, että siellä joutuu tappelemaan ja kestämään lokaa.”
Perholehto kuitenkin korostaa, että monet sellaisetkin poliitikot, jotka käyttävät sosiaalisessa mediassa hyvinkin karkeaa kieltä, ovat kasvokkain tavattaessa ihan mukavaa seuraa. Näiden kahden todellisuuden välinen ero voi olla yllättävän suuri.
Hanhelakin on havainnut saman ilmiön. Hän kertoo kuitenkin myös huomanneensa eri poliitikkosukupolvien välillä selkeitä eroja siinä, miten politiikkaa tehdään.
Konkreettisena esimerkkinä Hanhela mainitsee poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajatentin, joka järjestettiin heinäkuussa osana Suomi Areenaa. Keskustelun tyyli oli hänen mukaansa hyvin erilainen kuin televisiossa näytettävissä puheenjohtajatenteissä. Nuorisojärjestöjen edustajat olivat usein keskenään eri mieltä asioista, mutta ilmapiiri oli kunnioittava ja toisten annettiin puhua loppuun. Lisäksi Hanhela on kokenut, että nuoremmat poliitikot korostavat keskimääräistä enemmän sitä, että päätösten tulisi aina pohjata tutkittuun tietoon.
Hanhela painottaa, ettei hän halua liioitella ikäpolvien välisiä eroja. Jokaiseen sukupolveen mahtuu monenlaisia poliitikkoja ja kaikki tekevät joskus virheitä. Hän pitää silti todennäköisenä, että politiikan toimintatavat tulevat muuttumaan uuden päättäjäsukupolven myötä.
”Uskon, että esimerkiksi eduskuntatyö näyttää parinkymmenen vuoden päästä ihan erilaiselta kuin nyt.”
Lähteet
Aaltonen, J. (2.7.2021). Turkistarhaus jakaa suomalaisten mielipiteitä, lähes puolet vastaajista kieltäisi turkistuotannon kokonaan. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008095340.html
Borg, S., & Paloheimo, H. (2020). Valitsijoiden korostamat asiakysymykset ja hallituksen toimien arviointi. Teoksessa S. Borg, E. Kestilä-Kekkonen, & H. Wass (toim.) Politiikan ilmastonmuutos : Eduskuntavaalitutkimus 2019 (s. 148–168). Oikeusministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-838-7
Elinkeinoelämän valtuuskunta (9.5.2020). Suomalaisten EU-asenteissa käänne: Enemmistön asenteet silti edelleen myönteisiä. https://www.eva.fi/blog/2020/05/09/suomalaisten-eu-asenteissa-kaanne-enemmiston-asenteet-silti-edelleen-myonteisia/
Kerkelä, L. (16.7.2021). Pitäisikö huumeidenkäytön olla sallittua Suomessa? Kyllä, sanoo asiantuntija, ja myös valtaosa nuorista sallisi kannabiksen käytön. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008025966.html
Kervinen, E. (10.7.2021). Ilmastonmuutoksen torjunta jakaa yhä suomalaiset kahteen leiriin: Asenteet lähes samat kuin vuonna 2019. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008095323.html
Pekkarinen, E., & Myllyniemi, S. (toim.). (2019) Nuorisobarometri 2018. Valtion nuorisoneuvosto. https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2018/
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry (26.5.2021). Nuorisovaaleissa äänesti 27 000 nuorta: Parhaiten pärjäsi Keskusta. https://www.alli.fi/uutiset/nuorisovaaleissa-aanesti-27-000-nuorta-parhaiten-parjasi-keskusta
Suuronen, A., Grönlund, K., Sirén, R. (2020). Puolueiden äänestäjät. Teoksessa S. Borg, E. Kestilä-Kekkonen, & H. Wass (toim.) Politiikan ilmastonmuutos : Eduskuntavaalitutkimus 2019 (s. 148–168). Oikeusministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-838-7
Trasek ry (24.4.2019). Tuore tutkimus: Vain viidennes suomalaisista vastustaa translain uudistusta. http://trasek.fi/2019/04/24/tuore-tutkimus-vain-viidennes-suomalaisista-vastustaa-translain-uudistusta/